keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Uuden vuoden kynnyksellä

Kulunut vuosi on ollut... aikamoista myllerrystä...
Nyt kun vuosi on tulossa päätökseen ja tuntuu, että olen selvinnyt kaikesta voittajana, voin kirjoittaa tämän postaukseni teille luettavaksi. Mietin monta kertaa, julkaisenko näin henkilökohtaista kirjoitusta, mutta ihmisiä me kaikki vain olemme ja ehkä siellä lukijoissa on joku, joka kamppailee samanlaisten tuntemusten kanssa. Toivon syvästi, ettei ole.

Alkuvuosi oli henkisesti todella raskas.
Kärsin lähes päivittäin paniikkikohtauksista ja kokonaisvaltaisesta uupumuksen tunteesta. Unentarpeeni oli lähes loppumaton. Heräilin öisin yltä päältä hiessä ja nukuin lopun yötä levottomasti odottaen kauhulla kellon soittoa. Jouduin joka aamu pakottamaan itseni töihin. Kun sain iltapäivällä kotioven takanani kiinni, itku tuli. Lopulta seinä tuli vastaan. Olin pakottanut itseäni jo niin kauan, etten enää jaksanut. Irtisanouduin vakituisesta työstäni vailla tietoa tulevasta. Mies opiskelee, uusi talo rakenteilla. Silti se oli ainoa mahdollinen ratkaisu siinä tilanteessa enkä ole katunut sitä päätöstä kertaakaan. En edes nyt, kun olen muutaman kuukauden työttömyysjaksolla enkä tiedä, koska saan liitosta rahaa ensimmäisen kerran. 
Olimme molemmat helpottuneita, kun sain päätöksen tehtyä. Paniikkikohtaukset loppuivat siihen. Sain elämäniloni takaisin, jaksoin kotona tehdä kotitöitäkin. Monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen kykenin avaamaan autoradion ja kuuntelemaan musiikkia. Tuntui, että mustavalkoinen sumu kirkastui ja maailma sai värit takaisin. 

Huhtikuussa aloitin puutarha-alan kausityöntekijänä, sain loppuvuodelle asti kestävän pitkän pätkän.
Sain työkavereita, monta ihanaa työkaveria, joita ilman olin työskennellyt kaksi pitkää ja ankeaa vuotta. Muutamista tuli hyviä ystäviä.
SAIN OMAN ALANI TÖITÄ!!!
Sain lakisääteiset, tietyllä kellonlyömällä alkavat ja päättyvät tauot.
Sain tehdä töitä yksin ja yhdessä, hyvin moninaisessa ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa miljöössä vaihtelevien työtehtävien parissa.
Opin paljon paljon uutta. Kuluneen 8 kuukauden aikana olen ajanut traktoria ja ruohonleikkureita niin paljon, että osaisin käyttää niitä unissanikin. Oli ilo huomata, että kahdeksan vuoden takaiset puutarhakoulun opit traktorin ja peräkärryn käsittelystä olivat jääneet selkäytimeen!

Olen onnellinen tästä muutaman kuukauden työttömyyspätkästäkin, saan ihan oikeasti palautua rauhassa, nollata. Tehdä pitkiä kävelyretkiä valoisaan aikaan, kutoa illat pääksytysten, tapetoida raksalla, ehkä jopa kokata vähän enemmän, ehkä jopa leipoa vähän enemmän. Lukea, valvoa niin myöhään kuin huvittaa, nukkua niin pitkään kuin huvittaa.
Ja kun kevät koittaa, puhisen taas uutta intoa ja energiaa!

Toivotan teille jokaiselle 
Onnea, iloa ja valoa Uudelle Vuodelle 2016!
Olkaa armollisia itseänne ja toisia kohtaan!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Jouluna

Myrskytuulen kourista on herätty tyyneen tuuliseen Tapaninpäivään.
Ainekset uuteen sallattiin kiehuvat kattilassa ja uunissa muhii riisipuuro.
Olen lueskellut lahjaksi saamiani kirjoja yöllä kuusenkynttilöiden valossa Niki ja kissat kainalossa.
Tänä vuonna itsetehtyjen lahjojen kanssa loppui aika vähän kesken, ehdin saada valmiiksi muun muassa kahdet Ihastus-sukat, joiden ohje löytyy uusimmasta Novitan sukkalehdestä sekä korallinpunaiset Kerttu-sukat, joihin löytyy ohje täältä

Rauhaisaa Tapaninpäivää!

torstai 24. joulukuuta 2015

Rauhaisaa Joulua!


Rauhaisaa Joulua kaikille blogiystäville! 

torstai 17. joulukuuta 2015

Aamukävely lumisateessa

Nikin kanssa kahdestaan aamukävelyllä.
Tiheää lumisadetta lähes vaakasuoraan kasvoille.
Nautiskelen tästä niin kauan kuin tätä kestää.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Jouluista

Meillä on pari päivää ollut joulukuusi olkkarissa. Kuusenkynttilöiden valossa ollaan Nikin kanssa tunnelmoitu ja kudottu jotain pientä pukinkonttiin.
Ja sitten tämä spektaakkeli: ostin amarylliksen!
Olen aina inhonnut amarylliksia.
En näköjään ainakaan tänä vuonna :D

Jouluista keskiviikkoa itse kullekin säädylle!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lukko

Sateisen harmaa joulukuun ensimmäinen viikko kului tupakeittiön tapetointipuuhissa.
Homma on vielä hiukan vaiheessa, mutta nyt voi jo todeta, että huoneen tunnelma on juuri sellainen kuin ajattelinkin. Tapettivalinta meni tältä osin ihan nappiin! :)

Iloista joulukuuta!